Koulutin kerran sosiaalialan ammattilaisia ja kysyin, mitä parhaimmat auttajat tekevät. Kysymys sai aikaan tuhahduksen ja mutinan kohtaan ”parhaimmat”. Ilmeisesti ajatus parempaan pyrkimisestä kääntyi ajatukseksi keskinäisestä kilpailusta, josta voisi löytyä vain yksi voittaja. Ajatuksesta, että parempaan pyrkiminen olisi ylipäätään mielivaltainen pyrkimys.
Psykoterapiatutkimuksessa on yritetty selvittää vertailemalla, mikä terapiasuuntaus voittaa kilpailun. Lopulta on päädytty kisassa Liisa ihmemaan Dodo-linnulta kuultuun tokaisuun: kaikki ovat voittaneet ja ansaitsevat palkinnon! Koska terapiasuuntaukset ovat keskenään erilaisia, on vertailu myös osin hankalaa. Tarkoittaako tämä sitä, että mitä tahansa keskustelutyössä tapahtuu, se auttaa ja edistää asiakkaan hyvinvointia? Ettei omaa työtä kannattaisi ja tulisi tutkia oppimisen ja pois-oppimisen näkökulmasta, urautumista estäen ja uteliaisuutta edistäen?
Ajattelen, että oman työn tekemisen kannalta parhaaseen pyrkiminen on edellytys sille, että oma työ voi edistää ja edistyä. Se ei tarkoita, että kenenkään identiteetti on olla maailman paras suhteessa muihin, vaan maailman paras siinä hetkessä kuin silloin on. Ottaen ne taidot käyttöön, mitä itsellä ja työryhmällä on ja tunnistaen hetkessä ne rajoitukset, millä työtä tehdään. Joskus väsyneenä, joskus intoa ja osaamista puhkuen. Ja riippumatta vireestä, voi tavoitella sitä, että tehdään se mitä voidaan. Se on mielestäni sitä parasta, mitä jokainen meistä voi töihin tuoda. Inhimillisen itsensä, jonka ei tarvitse hetkessä lisätä, eikä poistaa mitään. Ja jos ei tiedä, voi ja uskaltaa myös ääneen sanoa, en tiedä, otan selvää, palataan asiaan.
Työnohjaus on tämänkaltaista oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, jossa koulutusten teoria joko eletään todeksi tai sovelletaan käytäntöön tai sitten, ilman tukea koulutukset ja niiden anti usein kuihtuu kokoon ”ei toimi”, koska ei myöskään pistetä toiminaan ,kieltäydytään oppimasta ja opettelemasta, koska se tuo mukanaan epävarmuuden tunnetta ja hankaluutta. En tee sitä mitä haluan, vaan sitä, mitä olen tottunut aina tekemään.
Työnohjauksen keskiössä on työn perustehtävä, oma työrooli ja työyhteisö, ammatillinen osaaminen ja kehittyminen yhdessä jaettuina ja uudelleen jäsennettyinä kokemuksina, tunteina ja kysymyksinä koulutetun ohjaajan avulla. Työnohjausprosessissa oppiminen tapahtuu uskaltamisen ja epäonnistumisen sietämisen kautta.
Miten työnohjaus vaikuttaa
- työn laatu ja tehokkuus sekä asiakastyytyväisyys parantuvat
- työntekijän ammatti-identiteetti vahvistuu
- oppiminen yhdessä muiden kanssa mahdollistuu
- työyhteisön ilmapiiri paranee ja poissaolot vähenevät
- esimiestyö ja johtaminen kehittyvät
- työssä jaksaminen paranee
- perustehtävä ja työn laatuvaatimukset kirkastuvat
- moniammatillinen toiminta jäsentyy
Lisää työnohjauksesta: STOry https://www.suomentyonohjaajat.fi/mita-tyonohjaus-on/