Olen sosiaalipsykologina ja tutkijana kiinnostunut ihmisestä ja yhteisöistä, niistä merkityksistä, mitä yksin ja yhdessä luomme. Mikä herättää meidät ja pistää liikeelle, mikä pysäyttää ja saa vetäytymään. Mistä puhumme ja mistä mieluiten vaikenemme. Mikä on se pohjavire, mitä ei kannata ohittaa.
Ajattelen, että lähtökohtaisesti ihmiset ovat rakastettavia, kun heidän vain antaa olla. Olen kiinnostunut tutkimaan yhdessätekemisen tapoja, joissa ihmisen on helpompaa ja mahdollista olla. Keskeneräisenä.
Utelias mieli
Uteliaan mielen valitseminen on haavoittuvan mielen valitsemista, sillä uteliaisuus edellyttää epävarmuuteen suostumista.
Brene Brown, Rising strong (2015)
Kirjoittaminen on itselle tapa jäsentää itseä ja maailmaa. Tietokirjoittamista olen harjoitellut väitöskirjassa ja yksinäisyyden työkirjassa. Kirjoittaminen edustaa itselle epävarmuuteen ja haavoittuvuuteen suostumista. Ajatuksen liike on uteliaisuutta ja lääke tottumusta ja pysähtyneisyyttä, paremmin tietämistä vastaan.
Minusta tuli sosiaalipsykologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Olisin pienenä halunnut lääkäriksi, psykologiksi tai kirurgiksi, myöhemmin psykoterapeutiksi. Nyt totean, että on oikein hyvä näin. Mutkikkaat elämänpolut tekevät taitavammaksi ajajaksi.
Asiakkaan motivoinnin ja hoitoon sitoutumisen teemoja ylläpidän kouluttajana ja työnohjaajana. Olen erikoistunut vuorovaikutuksen prosessin tarkasteluun ja sen luotettavaan, mitattavaan tutkimiseen. Osana motivoivan haastattelun työnohjausta koulutan arviointimenetelmän käyttöönottoon omassa työssä.
Erityisenä kiinnostuksen kohteena on asiakkaan auttaminen vaikeissa tilanteissa. Siihen ei ole oikotietä. Kaiken lähtökohtana on toimiva vuorovaikutus ja auttajan halu oppia toimimaan toisin.
Toimin työnohjaajana organisaatioanalyyttisella työotteella. Systeemisyys ja kompleksisuus kiehtoo. Pidän epämukavuudesta, joka haastaa huomaamaan yksityiskohtien sävyt, sanomattomat huokaukset ja näkymättömän ääriviivat. Yksityiskohtien ja kokonaisuuksien kudelma jättää aina ihmetyksen äärelle.
Elämän valoissa ja varjoissa piilee suuri, loputtoman kiinnostava paradoksi. Sitä ihmetellen.
Ihmiset ovat yhtä ihania kuin auringonlasku, jos annat heidän olla. Kun katson auringonlaskua, en yritä muuttaa oranssia tuolla alakulmassa pehmeämmäksi. En yritä muuttaa auringonlaskua. Katson ihmetyksen vallassa, kun se tapahtuu!
Carl Rogers