Arkikielessä sana motivaatio kuvaa halua ja innostusta tarttua, tehdä, oppia, edistää asioita. Motivaatio on tekemisen ja aikomisen tila, motivaation puute on ei-aikomisen ja ei-tekemisen tila. Hoidossa motivaatio mielletään usein hoidon noudattamiseen ohjeiden ja suositusten mukaan. Huono motivaatio on siten huonoa hoitoon ja ohjeisiin sitoutumista.
Motivaatio syttyy ja sammuu vuorovaikutuksen liekissä
Motivaatio on paljon moniuloitteisempi ilmiö, kuin valokatkaisimen kaltainen tila, jonka voimme ulkoisesti hoito- ja auttamissuhteessa kytkeä päälle tai pois päältä.
Ihminen on lähtökohtaisesti motivoitunut kolmeen asiaan: päättämään omasta elämästään, ylläpitämään ja syventämään sosiaalisia suhteita sekä kokemaan pystyvyyttä niissä asioissa joita elämässään tekee; usein edellä mainittuja päätöksiä ja suhteita, oman elämän pyrkimyksiä pätevyyttä kokien edistäen. Asiakkaan oman elämän pätevyyden kokemus on motivaation ja motivoitumisen edellytys.
Toimivassa auttamissuhteessa on tilaa ihmiselle ja hänen tarpeille ja toiveille sekä halua tutkia ja herättää motivaatiota muutokseen ja hoitoon, joka tukee hänen omia pyrkimyksiään. Ei päinvastoin. Positioiva vuorovaikutus, jossa työntekijä on auttaja ja potilas autettava, johtaa usein väistämättä vastakkainasetteluun.
Taidokas työntekijä voi oppia tutkimaan, millä vuorovaikutuksen keinoilla asiakkaan motivaation liekki voi syttyä ja pysyä yllä. Sekä oppimalla pois vuorovaikutuskäytännöistä, jotka aiheuttavat enemmän savua ja katkua, alkavan liekin sammumista kuin muutoksen hehkua.